By

Tulevaisuuden hyvinvointipolitiikka panostaa elämänhallintaan

Mikä yhdistää stressittömyyttä, fyysistä ja henkistä terveyttä ja riittävää toimeentuloa? Se, että suomalaiset pitävät niitä tärkeinä hyvinvoinnin elementteinä sekä se, että arkielämässä ne toteutuvat huonosti. Miksi ihmiset eivät pysty saavuttamaan näitä tärkeimpinä pitämiään yksinkertaisia asioita? Yksi keskeinen syy on heikko elämänhallinta, joka on myös ylempien sosiaaliluokkien ongelma.

Suomalaiset ovat keskimäärin vauraampia kuin koskaan ennen ja heillä on aiempaa enemmän vaihtoehtoja elämässään. Tästä huolimatta moni ei kuitenkaan koe elävänsä aidosti haluamallaan tavalla ja tekevänsä haluamiaan asioita. Monimutkaistuneessa maailmassa on entistä vaikeampi tehdä valintoja, mikä korostaa elämänhallinnan merkitystä hyvinvoinnille.

Määrittelemme elämänhallinnan itsetuntemukseen perustuvaksi kyvyksi asettaa tavoitteita ja saavuttaa niitä. Se koostuu oman elämän ja pyrkimysten arvioinnista, toiminnan suunnittelusta ja kyvystä saavuttaa päämääriä.

Ajatushautomo Tänk keräsi tuhannen vastaajan kyselytutkimusaineiston tutkiakseen suomalaisten elämänhallintaa ja hyvinvointia. Tulos oli selkeä: elämänhallinta selitti keskeisesti ihmisten kykyä saavuttaa haluamiaan asioita, mikä puolestaan oli voimakkaasti yhteydessä koettuun hyvinvointiin. Tavoitteiden saavuttamista lisäsivät myös kokemus turvatusta taloudellisesta tilanteesta ja sosiaalinen tuki. Elämänhallintaa suoraan puolestaan tukivat sosiaaliset verkostot ja mahdollisuus keskustella omista ajatuksista ja tunteista.

Elämänhallinnan korostaminen ei merkitse vastuun sälyttämistä kokonaan yksilön harteille. Sen puute on monilta osin yhteiskunnallinen ja rakenteellinen ongelma, jota voidaan tukea monin politiikan keinoin. Elämänhallinnan tukeminen täydentääkin perinteistä suomalaista hyvinvointivaltiota, jonka ytimessä on yhteiskunnan vakauden ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden saavuttaminen tuloeroja tasaavan yhteiskuntapolitiikan keinoin. Samalla on muistettava, ettei elämänhallinnan lisääminen yksinään ratkaise esimerkiksi syrjäytymiseen tai taloudelliseen eriarvoisuuteen liittyviä ongelmia.

Elämänhallinnan politiikkaa voi ajatella ihmisten omia, tietoisia valintoja tukevana politiikkana. Esimerkiksi Iso-Britanniassa on viime vuosina saavutettu merkittäviä käyttäytymismuutoksia niin sanotulla aktiivisella nudge-politiikalla, joka ei perustu pakkoon tai taloudellisiin kannustimiin. Tällainen politiikka hyödyntää käyttäytymistieteellistä ymmärrystä ihmisten päätöksenteosta ja pyrkii kannustamaan hyvinvointia lisääviä valintoja. Tulokset ovat olleet vakuuttavia.

Keskittyminen elämänhallintaan voi radikaalisti muuttaa politiikan tavoitteita. Ilman itsenäistä rahapolitiikkaa toimivan pienen avotalouden on yhä vaikeampaa vaikuttaa kasvulukuihin globaalissa maailmantaloudessa. Kansalaisten elämänhallinnan kehittäminen puolestaan on konkreettinen, paikallisella ja kansallisella toteutettavissa oleva tavoite. Sillä on myös useita yhteiskunnallisia hyötyjä, kuten säästöt sosiaali- ja terveysmenoissa.
Yksilön kannalta kohentuneen elämänhallinnan merkittävin hyöty on hyvinvoinnin lisääntyminen. Hyvä elämänhallinta tekee elämästä merkityksellisestä. Se myös auttaa myös ennaltaehkäisemään kriisejä ja toisaalta luo kriisikestävyyttä. Tarvitsemmekin kestävän talouden ja kestävän kehityksen rinnalle ”kestävän yksilön”.

Mikko Forss
Tutkimusjohtaja

Tiina Likki
Vaikuttamistyön johtaja

(Tekstia tarjottua vieraskynänä suomalaisiin medioihin kesällä 2013)