By

Tänkin näkemyksiä Valtioneuvoston tulevaisuusselonteosta

Ajatushautomo Tänk perehtyi hallituksen tulevaisuusselontekoon “Valtioneuvoston tulevaisuusselonteko: kestävällä kasvulla hyvinvointia”. Selonteossa on onnistuttu käsittelemään laaja kirjo pinnalla olevaa käsitteistöä, mutta tiivistetysti teoksessa ei juuri keskitytä uuden luomiseen, vaan vanhan ylläpitämiseen. Hallituksen visioima tulevaisuus on siis kuin tämä päivä, mutta kaikkea on hieman enemmän.

Selonteon lähestymistapa perustuu vanhaan näkemykseen talouden perusolettamuksista ja talouskasvun roolista hyvinvoinnin tuottamisessa ja tukemisessa. Esimerkiksi selonteon laatikossa 2.3 todetaan lyhyesti talouskasvun tärkeydestä, että ”historiassa ei ole esimerkkejä hyvinvoinnin säilymisestä talouskasvun romahdettua”. Hallitus unohtaa lähihistoriasta Japanin esimerkin. Japanissa henkilöä kohden laskettu bruttokansantuote (BKT) saavutti vasta vuonna 2011 vuoden 1995 tason. Hyvinvointi ei kuitenkaan romahtanut, sillä työttömyys pysyi koko jakson ajan alle 6 prosentissa. BKT on virtasuure, joka tarkoittaa vuoden tuotantoa. Pääoma on varantosuure, joka kasvaa joka vuosi aina entisen päälle. BKT:n kasvun pysähtyminen ei välttämättä tarkoita esimerkiksi pääoman määrän kasvun pysähtymistä.

Lisäksi degrowth-käsite on selonteossa määritelty tavalla, joka ei herätä sympatiaa tätä lähestymistapaa kohtaan. Sen sijaan että degrowth-liike pyrkisi tiettyyn talouden pienentymisen tahtiin, monet degrowth-ajattelijat ajavat hyvinvoinnin riippumattomuutta talouskasvusta. Tällainen tavoite on mahdollista toteuttaa vain pitkän aikavälin suunnittelulla ja kuuluisi juuri tulevaisuusselontekoon. Liian monen suomalaisen hyvinvointi on riippuvaista niinkin hauraasta asiasta kuin talouskasvu, johon hallitus pystyy hyvin rajallisesti vaikuttamaan nykyisessä avoimessa globaalitaloudessa.  Haluamme kysyä valtioneuvostolta samaa kuin Himasen työryhmältä: Onko arvokas elämä mahdollista ilman talouskasvua?

Talouskasvua pyritään Suomessa tuottamaan esimerkiksi miljardeilla yrityksille suunnatuilla tukieuroilla. Jos nämä tuet eivät tuota kasvua, Suomi velkaantuu entisestään. Suomi siis tehdään huomaamatta riippuvaiseksi ohjatusta kasvusta. Klassisesti talouskasvu on perustunut siihen, että valtio tuottaa ennustettavan toimintakentän, perusinfrastruktuurin, koulutetun väestön ja hyvät instituutiot. Yritykset puolestaan tuottavat innovaatiot ja markkinat ratkaisevat voittajat. Suomessa talouskasvuun takerrutaan niin vahvasti, että valtio alkaa valita voittajia ja toimintakenttä muuttuu vaikeaksi uudenlaiselle organisoitumiselle ja uusille ideoille. Valtio kun on jo valinnut mielitiettynsä ja muut sektorit jäävät maksumiehiksi.

Olisimme myös kaivanneet lisää ajatuksia poliittisen päätöksenteon uudistamisesta. Suomen soisi vuoteen 2030 mennessä yhdistävän päätöksenteon ja parhaan tutkimustiedon. Näyttöön perustuvan politiikan tekeminen on ollut viime vuosina aktiivisesti agendalla esimerkiksi Iso-Britanniassa. Tulokset ovat siellä kannustavia. Suomi voisi ottaa rohkeammin ja näkyvämmin mallia Iso-Britanniasta myös ihmisten hyvinvoinnin seuraamisessa hyvää vauhtia kehittyneillä mittareilla, jotka eivät perustu ainoastaan BKT:hen.

Mielestämme Suomen tulevaisuutta pitää ohjata voimakkaammin kuin mitä selonteko tekee. Ei kannata pyrkiä tilanteeseen, jossa Suomi on kuin tämä päivä, mutta kaikkea on hieman enemmän, sillä se ei ole mahdollista. Tulevaisuuden Suomi voi olla menestyvä ja tarjota kansalaisilleen arvokkaan elämän, mutta silloin sen on oltava erilainen kuin nyt.