By

Elämänhallinta rakentaa kestävää Suomea

Helsingin Sanomat kirjoitti pääkirjoituksessaan ”Onnellisuus rakentaa kestävää hyvinvointia” (11.4.) Sitran vasta julkaistuun teokseen perustuen, että ”elämänhallinnan vaikeus on yksi merkittävistä hyvinvointia vähentävistä tekijöistä”. Tänk, riippumaton suomalainen ajatushautomo, tarttui elämänhallinnan kysymykseen jo kesäkuussa 2013 julkaisemassaan tutkimusraportissa.

Määrittelimme elämänhallinnan lyhyesti tarkoittavan itsetuntemukseen perustuvaa kykyä asettaa tavoitteita ja saavuttaa niitä. Toteuttamamme laajan kyselytutkimuksen avulla halusimme tarkastella elämänhallinnan yhteyttä siihen, tekevätkö suomalaiset haluamiaan asioita sekä mitkä asiat lisäävät elämänhallinnan tunnetta.

Tutkimuksemme osoitti, että tavoitteiden saavuttaminen on keskeisesti yhteydessä koettuun hyvinvointiin. Tavoitteiden saavuttamista lisäsivät puolestaan elämänhallinta yhdessä sen kanssa, kuinka turvatuksi ihmiset kokivat henkilökohtaisen taloudellisen tilanteessa sekä kuinka paljon heillä oli saatavilla sosiaalista tukea. Sosiaalinen tuki vaikutti suoraan myös elämänhallintaan, johon hieman yllättäen ei tulo- tai koulutustasolla ollut vaikutusta.

Tuloksemme siis tukevat väitettä elämänhallinnan ja hyvinvoinnin välisestä suhteesta. Elämänhallinnan edistämisen keinoja pohtiessa on hyvä korostaa, että elämänhallinnassa ei ole kyse vastuun sälyttämisestä yksilön harteille, vaan elämänhallintaa voidaan tukea monin politiikan keinoin. Mielestämme tulevaisuuden hyvinvointipolitiikan tulisikin tähdätä elämänhallinnan tasa-arvon edistämiseen.

Pääkirjoituksessa esitettiin, että esi­mer­kik­si kau­pun­ki­suun­nit­te­lu ja ark­ki­teh­tuu­ri edis­tä­vät yleis­tä hy­vin­voin­tia. Niitä laaja-alaisempaa hyötyä hyvinvoinnille tarjoaa niin sanotun valinta-arkkitehtuurin ymmärtäminen ja soveltaminen. Käyttäytymistä ohjaavat monet tekijät, joita emme usein edes tiedosta tai ajattele. Elämänhallinnan politiikkaa voi ajatella ihmisten omia, tietoisia valintoja tukevana politiikkana: se lisää ihmisten mahdollisuuksia hyödyntää täysimääräisesti resurssejaan.

Yksi suosituksistamme hyvinvoinnin turvaamiseksi Suomessa on asettaa tavoitteita, joihin politiikan toimilla voidaan aidosti vaikuttaa ja joita voidaan mitata. Avoimessa maailmantaloudessa pienen Suomen hallituksen suorat keinot vaikuttaa hyvinvointiin talouskasvun kautta ovat hyvin rajalliset. Sitä vastoin keskittymällä elämänhallinnan politiikkaan voitaisiin onnistua hyvinvoivan, kestävän Suomen rakentamisessa.

By

Tulevaisuuden hyvinvointipolitiikka panostaa elämänhallintaan

Mikä yhdistää stressittömyyttä, fyysistä ja henkistä terveyttä ja riittävää toimeentuloa? Se, että suomalaiset pitävät niitä tärkeinä hyvinvoinnin elementteinä sekä se, että arkielämässä ne toteutuvat huonosti. Miksi ihmiset eivät pysty saavuttamaan näitä tärkeimpinä pitämiään yksinkertaisia asioita? Yksi keskeinen syy on heikko elämänhallinta, joka on myös ylempien sosiaaliluokkien ongelma.

Suomalaiset ovat keskimäärin vauraampia kuin koskaan ennen ja heillä on aiempaa enemmän vaihtoehtoja elämässään. Tästä huolimatta moni ei kuitenkaan koe elävänsä aidosti haluamallaan tavalla ja tekevänsä haluamiaan asioita. Monimutkaistuneessa maailmassa on entistä vaikeampi tehdä valintoja, mikä korostaa elämänhallinnan merkitystä hyvinvoinnille.

Määrittelemme elämänhallinnan itsetuntemukseen perustuvaksi kyvyksi asettaa tavoitteita ja saavuttaa niitä. Se koostuu oman elämän ja pyrkimysten arvioinnista, toiminnan suunnittelusta ja kyvystä saavuttaa päämääriä.

Ajatushautomo Tänk keräsi tuhannen vastaajan kyselytutkimusaineiston tutkiakseen suomalaisten elämänhallintaa ja hyvinvointia. Tulos oli selkeä: elämänhallinta selitti keskeisesti ihmisten kykyä saavuttaa haluamiaan asioita, mikä puolestaan oli voimakkaasti yhteydessä koettuun hyvinvointiin. Tavoitteiden saavuttamista lisäsivät myös kokemus turvatusta taloudellisesta tilanteesta ja sosiaalinen tuki. Elämänhallintaa suoraan puolestaan tukivat sosiaaliset verkostot ja mahdollisuus keskustella omista ajatuksista ja tunteista.

Elämänhallinnan korostaminen ei merkitse vastuun sälyttämistä kokonaan yksilön harteille. Sen puute on monilta osin yhteiskunnallinen ja rakenteellinen ongelma, jota voidaan tukea monin politiikan keinoin. Elämänhallinnan tukeminen täydentääkin perinteistä suomalaista hyvinvointivaltiota, jonka ytimessä on yhteiskunnan vakauden ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden saavuttaminen tuloeroja tasaavan yhteiskuntapolitiikan keinoin. Samalla on muistettava, ettei elämänhallinnan lisääminen yksinään ratkaise esimerkiksi syrjäytymiseen tai taloudelliseen eriarvoisuuteen liittyviä ongelmia.

Elämänhallinnan politiikkaa voi ajatella ihmisten omia, tietoisia valintoja tukevana politiikkana. Esimerkiksi Iso-Britanniassa on viime vuosina saavutettu merkittäviä käyttäytymismuutoksia niin sanotulla aktiivisella nudge-politiikalla, joka ei perustu pakkoon tai taloudellisiin kannustimiin. Tällainen politiikka hyödyntää käyttäytymistieteellistä ymmärrystä ihmisten päätöksenteosta ja pyrkii kannustamaan hyvinvointia lisääviä valintoja. Tulokset ovat olleet vakuuttavia.

Keskittyminen elämänhallintaan voi radikaalisti muuttaa politiikan tavoitteita. Ilman itsenäistä rahapolitiikkaa toimivan pienen avotalouden on yhä vaikeampaa vaikuttaa kasvulukuihin globaalissa maailmantaloudessa. Kansalaisten elämänhallinnan kehittäminen puolestaan on konkreettinen, paikallisella ja kansallisella toteutettavissa oleva tavoite. Sillä on myös useita yhteiskunnallisia hyötyjä, kuten säästöt sosiaali- ja terveysmenoissa.
Yksilön kannalta kohentuneen elämänhallinnan merkittävin hyöty on hyvinvoinnin lisääntyminen. Hyvä elämänhallinta tekee elämästä merkityksellisestä. Se myös auttaa myös ennaltaehkäisemään kriisejä ja toisaalta luo kriisikestävyyttä. Tarvitsemmekin kestävän talouden ja kestävän kehityksen rinnalle ”kestävän yksilön”.

Mikko Forss
Tutkimusjohtaja

Tiina Likki
Vaikuttamistyön johtaja

(Tekstia tarjottua vieraskynänä suomalaisiin medioihin kesällä 2013)