By

Suomi tarvitsee puolueettomia ajatushautomoita

Helsingin Sanomat totesi pääkirjoituksessaan (4.6.2012), että suomalaiset ajatushautomot eivät ole kyenneet lunastamaan niihin kohdistuneita odotuksia. Nähdäkseni kaikkein suurin syy ajatushautomoiden merkityksen ja roolin hämärtymiseen on se keinotekoinen tapa, jolla Suomeen synnytettiin ajatushautomoita kuin tyhjästä.

Vuosina 2003–2007 toteutetun Valtioneuvoston kansalaisvaikuttamisen politiikkaohjelman yhtenä tuloksena päätettiin kannustaa puolueita eriyttämään toiminnastaan omia yksiköitä ajatushautomoiksi. Käytännössä vanha toiminta sai uuden nimen ja uutta tukirahaa, mutta sisältö pysyi entisellään. Todellinen ajatushautomohenki jäi vain kirjaimeksi.

On silkkaa toiveajattelua, että poliittiset ajatushautomot tekisivät rohkeita avauksia. Puoluesidonnaisuus sitoo kädet terävältä analyysiltä ja kauaskatseisilta politiikkasuosituksilta: Riski on liian suuri, että tällaiset kriittiset tuotokset koettaisiin taustalla olevassa puolueessa sisäiseksi arvosteluksi. Tämän seurauksena raportit ja selvitykset seurailevat tuttuja linjoja.

Suomalaisten instituutioiden poissaolo kansainvälisistä ajatushautomoiden laatulistauksista on merkki poliittisten ajatushautomoiden epäonnistumisesta. Pennsylvanian yliopiston vuosittaisessa, alan arvostetuimmassa listauksessa (The Global Go To Think Tanks Report), ei suomalaisia löydy Länsi-Euroopan parhaimman 50 joukosta, saati minkään tutkimusalueen sisäisestä rankkauksesta. Diskuteeraavia ruotsalaisia löytyy luonnollisesti.

Vanhasen hallituksen aikanaan tekemä oivallus ajatushautomoiden tarpeesta on silti oikea. Tarvittaisiin kuitenkin poliittisesti sitoutumattomia ja laatutietoisia ajatushautomoita, joiden kannanottoja tai tutkimusta rahoittajat eivät säätelisi – edes kulisseissa. Tämä on edellytys rohkeille politiikkasuosituksille, jotka pohjautuvat viimeisimpään huipputason kansainväliseen tieteelliseen tutkimukseen ilman pelkoa rahoituksen tyrehtymisestä.

Riittävän rahoituksen turvaamisella onkin suuri merkitys suomalaisten ajatushautomoiden kehittymisessä. Tämän vuoksi valtion myöntämä ajatushautomotuki tulisi avata kaikille hakijoille ja painottaa harkintakriteereissä sekä laatua että vaikuttavuutta. Myös verotuksen keinoin voidaan kannustaa yhteisöjä ja yksilöitä tukemaan ajatushautomotoimintaa, joka parhaimmillaan pystyy ratkaisemaan maailman viheliäisimpiä ongelmia.