By

Elämänhallinta rakentaa kestävää Suomea

Helsingin Sanomat kirjoitti pääkirjoituksessaan ”Onnellisuus rakentaa kestävää hyvinvointia” (11.4.) Sitran vasta julkaistuun teokseen perustuen, että ”elämänhallinnan vaikeus on yksi merkittävistä hyvinvointia vähentävistä tekijöistä”. Tänk, riippumaton suomalainen ajatushautomo, tarttui elämänhallinnan kysymykseen jo kesäkuussa 2013 julkaisemassaan tutkimusraportissa.

Määrittelimme elämänhallinnan lyhyesti tarkoittavan itsetuntemukseen perustuvaa kykyä asettaa tavoitteita ja saavuttaa niitä. Toteuttamamme laajan kyselytutkimuksen avulla halusimme tarkastella elämänhallinnan yhteyttä siihen, tekevätkö suomalaiset haluamiaan asioita sekä mitkä asiat lisäävät elämänhallinnan tunnetta.

Tutkimuksemme osoitti, että tavoitteiden saavuttaminen on keskeisesti yhteydessä koettuun hyvinvointiin. Tavoitteiden saavuttamista lisäsivät puolestaan elämänhallinta yhdessä sen kanssa, kuinka turvatuksi ihmiset kokivat henkilökohtaisen taloudellisen tilanteessa sekä kuinka paljon heillä oli saatavilla sosiaalista tukea. Sosiaalinen tuki vaikutti suoraan myös elämänhallintaan, johon hieman yllättäen ei tulo- tai koulutustasolla ollut vaikutusta.

Tuloksemme siis tukevat väitettä elämänhallinnan ja hyvinvoinnin välisestä suhteesta. Elämänhallinnan edistämisen keinoja pohtiessa on hyvä korostaa, että elämänhallinnassa ei ole kyse vastuun sälyttämisestä yksilön harteille, vaan elämänhallintaa voidaan tukea monin politiikan keinoin. Mielestämme tulevaisuuden hyvinvointipolitiikan tulisikin tähdätä elämänhallinnan tasa-arvon edistämiseen.

Pääkirjoituksessa esitettiin, että esi­mer­kik­si kau­pun­ki­suun­nit­te­lu ja ark­ki­teh­tuu­ri edis­tä­vät yleis­tä hy­vin­voin­tia. Niitä laaja-alaisempaa hyötyä hyvinvoinnille tarjoaa niin sanotun valinta-arkkitehtuurin ymmärtäminen ja soveltaminen. Käyttäytymistä ohjaavat monet tekijät, joita emme usein edes tiedosta tai ajattele. Elämänhallinnan politiikkaa voi ajatella ihmisten omia, tietoisia valintoja tukevana politiikkana: se lisää ihmisten mahdollisuuksia hyödyntää täysimääräisesti resurssejaan.

Yksi suosituksistamme hyvinvoinnin turvaamiseksi Suomessa on asettaa tavoitteita, joihin politiikan toimilla voidaan aidosti vaikuttaa ja joita voidaan mitata. Avoimessa maailmantaloudessa pienen Suomen hallituksen suorat keinot vaikuttaa hyvinvointiin talouskasvun kautta ovat hyvin rajalliset. Sitä vastoin keskittymällä elämänhallinnan politiikkaan voitaisiin onnistua hyvinvoivan, kestävän Suomen rakentamisessa.

By

Tänkin näkemyksiä Valtioneuvoston tulevaisuusselonteosta

Ajatushautomo Tänk perehtyi hallituksen tulevaisuusselontekoon “Valtioneuvoston tulevaisuusselonteko: kestävällä kasvulla hyvinvointia”. Selonteossa on onnistuttu käsittelemään laaja kirjo pinnalla olevaa käsitteistöä, mutta tiivistetysti teoksessa ei juuri keskitytä uuden luomiseen, vaan vanhan ylläpitämiseen. Hallituksen visioima tulevaisuus on siis kuin tämä päivä, mutta kaikkea on hieman enemmän.

Selonteon lähestymistapa perustuu vanhaan näkemykseen talouden perusolettamuksista ja talouskasvun roolista hyvinvoinnin tuottamisessa ja tukemisessa. Esimerkiksi selonteon laatikossa 2.3 todetaan lyhyesti talouskasvun tärkeydestä, että ”historiassa ei ole esimerkkejä hyvinvoinnin säilymisestä talouskasvun romahdettua”. Hallitus unohtaa lähihistoriasta Japanin esimerkin. Japanissa henkilöä kohden laskettu bruttokansantuote (BKT) saavutti vasta vuonna 2011 vuoden 1995 tason. Hyvinvointi ei kuitenkaan romahtanut, sillä työttömyys pysyi koko jakson ajan alle 6 prosentissa. BKT on virtasuure, joka tarkoittaa vuoden tuotantoa. Pääoma on varantosuure, joka kasvaa joka vuosi aina entisen päälle. BKT:n kasvun pysähtyminen ei välttämättä tarkoita esimerkiksi pääoman määrän kasvun pysähtymistä.

Lisäksi degrowth-käsite on selonteossa määritelty tavalla, joka ei herätä sympatiaa tätä lähestymistapaa kohtaan. Sen sijaan että degrowth-liike pyrkisi tiettyyn talouden pienentymisen tahtiin, monet degrowth-ajattelijat ajavat hyvinvoinnin riippumattomuutta talouskasvusta. Tällainen tavoite on mahdollista toteuttaa vain pitkän aikavälin suunnittelulla ja kuuluisi juuri tulevaisuusselontekoon. Liian monen suomalaisen hyvinvointi on riippuvaista niinkin hauraasta asiasta kuin talouskasvu, johon hallitus pystyy hyvin rajallisesti vaikuttamaan nykyisessä avoimessa globaalitaloudessa.  Haluamme kysyä valtioneuvostolta samaa kuin Himasen työryhmältä: Onko arvokas elämä mahdollista ilman talouskasvua?

Talouskasvua pyritään Suomessa tuottamaan esimerkiksi miljardeilla yrityksille suunnatuilla tukieuroilla. Jos nämä tuet eivät tuota kasvua, Suomi velkaantuu entisestään. Suomi siis tehdään huomaamatta riippuvaiseksi ohjatusta kasvusta. Klassisesti talouskasvu on perustunut siihen, että valtio tuottaa ennustettavan toimintakentän, perusinfrastruktuurin, koulutetun väestön ja hyvät instituutiot. Yritykset puolestaan tuottavat innovaatiot ja markkinat ratkaisevat voittajat. Suomessa talouskasvuun takerrutaan niin vahvasti, että valtio alkaa valita voittajia ja toimintakenttä muuttuu vaikeaksi uudenlaiselle organisoitumiselle ja uusille ideoille. Valtio kun on jo valinnut mielitiettynsä ja muut sektorit jäävät maksumiehiksi.

Olisimme myös kaivanneet lisää ajatuksia poliittisen päätöksenteon uudistamisesta. Suomen soisi vuoteen 2030 mennessä yhdistävän päätöksenteon ja parhaan tutkimustiedon. Näyttöön perustuvan politiikan tekeminen on ollut viime vuosina aktiivisesti agendalla esimerkiksi Iso-Britanniassa. Tulokset ovat siellä kannustavia. Suomi voisi ottaa rohkeammin ja näkyvämmin mallia Iso-Britanniasta myös ihmisten hyvinvoinnin seuraamisessa hyvää vauhtia kehittyneillä mittareilla, jotka eivät perustu ainoastaan BKT:hen.

Mielestämme Suomen tulevaisuutta pitää ohjata voimakkaammin kuin mitä selonteko tekee. Ei kannata pyrkiä tilanteeseen, jossa Suomi on kuin tämä päivä, mutta kaikkea on hieman enemmän, sillä se ei ole mahdollista. Tulevaisuuden Suomi voi olla menestyvä ja tarjota kansalaisilleen arvokkaan elämän, mutta silloin sen on oltava erilainen kuin nyt.

By

Liberan perustilimallissa unohtuu ihmisten käyttäytyminen

Libera on rohkeasti tarttunut tunteita herättävään aiheeseen – sosiaaliturvan kokonaisvaltaiseen uudistamiseen – ja esitellyt oman ehdotuksensa ratkaisuksi eli perustilimallin. Sillä on joitakin samankaltaisia ominaisuuksia kuin perustulolla, jota Libera tosin pitää vääränä lääkkeenä oikeaan diagnoosiin. Perustili korostaa yksilön mahdollisuuksia yhdistää sosiaaliturva joustavasti työntekoon. Lisäksi lainapohjaisena järjestelmänä se vaikeuttaisi pelkällä yhteiskunnan tuella elämistä.

Rohkea oletus ihmisistä päätöksentekijöinä

Viime vuosina käyttäytymistaloustiede on haastanut vallitsevan näkemyksen ihmisestä rationaalisena päätöksentekijä. Kritiikin mukaan ihmiset rikkovat rationaalisen päätöksentekijän ominaisuuksia säännöllisesti (1). Perustilimalli rakentuu siis jossakin määrin vanhentuneen näkemyksen pohjalle, kun se ”lähtee ajatuksesta, että suurin osa ihmisistä kykenee toimi-maan rationaalisesti”. Raportin mukaan perustilin periaate toimisi nykyisen sosiaaliturvamallin mukaisesti myös tapauksissa, joissa rationaalisen toimijan oletus ei pidä. Raportti ei kuitenkaan kerro tarkemmin, miten tämä tapahtuu.  Read More

By

Talousjärjestelmä oirehtii

Mikko Forss ja Ohto Kanninen / 28.11.2013 / Julkaistu Sitran blogissa

Talousjärjestelmän korjaaminen edellyttää ihmiskuvan muutosta

Mikroblogipalvelu Twitter listautui New Yorkin pörssiin marraskuun alussa. Markkinoilla kuitenkin käytiin kauppaa yhtiön osakkeella jo kuukautta aiemmin. Tai ei aivan, sillä markkinat sekoittivat Twitterin etukäteen julkaistun kaupankäyntitunnuksen (TWTR) konkurssikypsän elektroniikkajälleenmyyjä Tweeterin tunnukseen (TWTRQ). Seurauksena Tweeterin osakkeen arvo nousi 1500% päivän aikana. 

Lokakuussa markkinoilla oli hinnoitteluvaikeuksia muuallakin New Yorkissa. Keskuspuistossa sijaitseva koju myi taiteilija Banksyn alkuperäisiä teoksia muutaman kymmenen dollarin hintaan. Päivän aikana kolme ihmistä osti teoksia yhteishintaan $420. Taidehuutokaupoissa jokainen myynnissä ollut teos olisi ollut kymmenien tuhansien dollareiden arvoinen.
Lue lisää Sitran blogista…

By

Tänkin viisi kommenttia ja kysymystä Himaselle ja Castellsille

Tänk Fellow Ohto Kanninen osallistui torstaina 7.11.2013 filosofi Pekka Himasen johtaman kansainvälisen tutkimushankkeen “Kestävän kasvun malli” -loppuraportin julkistustilaisuuteen kommentaattorina. Ohton kysymykset:

1. Käyttäytymistaloustieteellinen ajattelu

Viime aikoina taloustieteessä on tehty edistysaskelia käyttäytymistieteellisen lähestymisen kanssa. Käyttäytymistaloustieteessä tutkitaan ihmisen psykologisten ominaisuuksien vaikutusta käyttäytymiseen. Viimeisten reilun kymmenen vuoden aikana useampi Nobel on jaettu käyttäytymistaloustieteilijöille.  Näistä mm. Robert Shillerin ja Daniel Kahnemanin tutkimuksiin perustuen ymmärretään paljon paremmin niin mikrotason kuin makrotasonkin ilmiöitä. Väitämmekin, että tämä on taloustieteen merkittävimpiä edistyksiä viime vuosina.

Makrotasolla kehitys on ollut hidasta ja epätasaista, mutta kuplien ja suhdanteiden ymmärtämiseen on olemassa jatkuvasti paremmat työkalut ja enemmän aineistoa. Mikrotasolla käyttäytymistaloustieteellinen lähestyminen yhdistettynä kokeellisten tutkimusasetelmien käyttöön on sen sijaan jo tuottanut mielenkiintoisia tuloksia esim. Isossa-Britanniassa Behavioural Insights Teamin (BIT) muodossa. BIT:n tavoite on ollut tuottaa 10-kertaisesti oman budjettinsa verran säästöjä. Eräässä katsauksessa todettiin kuitenkin, että tämä on onnistunut 22-kertaisesti. Vastaavia yksiköitä ollaan perustamassa useimpiin länsimaihin. Suomenkin kannattaisi omaa etuaan ajatellen tällainen lähestyminen omaksua osaksi julkista politiikkaa.

Miksi käyttäytymistieteelliseen politiikkaan liittyvä keskustelu puuttuu raportistanne kokonaan, vaikka kestävyysvaje on esillä tärkeänä ongelmana? Minkälaisessa asemassa käyttäytymistieteellinen lähestyminen on teidän ajattelussanne?

Read More

By

Tulevaisuuden hyvinvointipolitiikka panostaa elämänhallintaan

Mikä yhdistää stressittömyyttä, fyysistä ja henkistä terveyttä ja riittävää toimeentuloa? Se, että suomalaiset pitävät niitä tärkeinä hyvinvoinnin elementteinä sekä se, että arkielämässä ne toteutuvat huonosti. Miksi ihmiset eivät pysty saavuttamaan näitä tärkeimpinä pitämiään yksinkertaisia asioita? Yksi keskeinen syy on heikko elämänhallinta, joka on myös ylempien sosiaaliluokkien ongelma.

Suomalaiset ovat keskimäärin vauraampia kuin koskaan ennen ja heillä on aiempaa enemmän vaihtoehtoja elämässään. Tästä huolimatta moni ei kuitenkaan koe elävänsä aidosti haluamallaan tavalla ja tekevänsä haluamiaan asioita. Monimutkaistuneessa maailmassa on entistä vaikeampi tehdä valintoja, mikä korostaa elämänhallinnan merkitystä hyvinvoinnille.

Määrittelemme elämänhallinnan itsetuntemukseen perustuvaksi kyvyksi asettaa tavoitteita ja saavuttaa niitä. Se koostuu oman elämän ja pyrkimysten arvioinnista, toiminnan suunnittelusta ja kyvystä saavuttaa päämääriä.

Ajatushautomo Tänk keräsi tuhannen vastaajan kyselytutkimusaineiston tutkiakseen suomalaisten elämänhallintaa ja hyvinvointia. Tulos oli selkeä: elämänhallinta selitti keskeisesti ihmisten kykyä saavuttaa haluamiaan asioita, mikä puolestaan oli voimakkaasti yhteydessä koettuun hyvinvointiin. Tavoitteiden saavuttamista lisäsivät myös kokemus turvatusta taloudellisesta tilanteesta ja sosiaalinen tuki. Elämänhallintaa suoraan puolestaan tukivat sosiaaliset verkostot ja mahdollisuus keskustella omista ajatuksista ja tunteista.

Elämänhallinnan korostaminen ei merkitse vastuun sälyttämistä kokonaan yksilön harteille. Sen puute on monilta osin yhteiskunnallinen ja rakenteellinen ongelma, jota voidaan tukea monin politiikan keinoin. Elämänhallinnan tukeminen täydentääkin perinteistä suomalaista hyvinvointivaltiota, jonka ytimessä on yhteiskunnan vakauden ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden saavuttaminen tuloeroja tasaavan yhteiskuntapolitiikan keinoin. Samalla on muistettava, ettei elämänhallinnan lisääminen yksinään ratkaise esimerkiksi syrjäytymiseen tai taloudelliseen eriarvoisuuteen liittyviä ongelmia.

Elämänhallinnan politiikkaa voi ajatella ihmisten omia, tietoisia valintoja tukevana politiikkana. Esimerkiksi Iso-Britanniassa on viime vuosina saavutettu merkittäviä käyttäytymismuutoksia niin sanotulla aktiivisella nudge-politiikalla, joka ei perustu pakkoon tai taloudellisiin kannustimiin. Tällainen politiikka hyödyntää käyttäytymistieteellistä ymmärrystä ihmisten päätöksenteosta ja pyrkii kannustamaan hyvinvointia lisääviä valintoja. Tulokset ovat olleet vakuuttavia.

Keskittyminen elämänhallintaan voi radikaalisti muuttaa politiikan tavoitteita. Ilman itsenäistä rahapolitiikkaa toimivan pienen avotalouden on yhä vaikeampaa vaikuttaa kasvulukuihin globaalissa maailmantaloudessa. Kansalaisten elämänhallinnan kehittäminen puolestaan on konkreettinen, paikallisella ja kansallisella toteutettavissa oleva tavoite. Sillä on myös useita yhteiskunnallisia hyötyjä, kuten säästöt sosiaali- ja terveysmenoissa.
Yksilön kannalta kohentuneen elämänhallinnan merkittävin hyöty on hyvinvoinnin lisääntyminen. Hyvä elämänhallinta tekee elämästä merkityksellisestä. Se myös auttaa myös ennaltaehkäisemään kriisejä ja toisaalta luo kriisikestävyyttä. Tarvitsemmekin kestävän talouden ja kestävän kehityksen rinnalle ”kestävän yksilön”.

Mikko Forss
Tutkimusjohtaja

Tiina Likki
Vaikuttamistyön johtaja

(Tekstia tarjottua vieraskynänä suomalaisiin medioihin kesällä 2013)

By

Tänään marginaalissa, huomenna valtavirtaa?

”Ollessani päättäjänä kriisin aikana huomasin, että käytettävissä olevista talous- ja rahoitusmalleista ei ollut suurta apua. Sanoisin jopa näin: kriisin kohdatessamme koimme, että perinteiset työkalut jättivät meidät pulaan.”

- Euroopan keskuspankin entinen johtaja Jean-Claude Trichet

Euro on kriisissä. Myös taloustiede on monelta osin kriisissä. Vaikka vaihtoehtoisia ajattelijoita ja toimijoita on aina ollut, maailmanlaajuinen finanssikriisi sekä eurokriisi ovat osoittaneet suurellekin yleisölle vanhojen teorioiden ja rakenteiden riittämättömyyden.
Lue lisää Sitran blogista…

By

Siihenkin voi varautua mitä ei tiedä

Mikko Forss / 28.9.2012 / Julkaistu Sitra blogissa

Teen päivisin makroekonomistin töitä Roubini Global Economics -tutkimusyhtiössä, iltaisin olen mukana  perustamassa Tänk-ajatushautomoa ja aamuisin väkerrän taloustieteen jatko-opintoja Helsingin yliopistossa. Olenko siis palkansaaja, yrittäjä vai opiskelija? En tiedä itsekään. Veikkaan kuitenkin, että perinteisen elämänvaihe- ja ammattiasemajaottelun mukainen kuvaus yhteiskunnasta muuttuu ajan myötä vähemmän hyödylliseksi. Vaikka enemmistön sosioekonomisen aseman määrittäminen ei vielä olisikaan hankalaa, tulevaisuudessa kansalaisten päällekkäiset roolit täytyy huomioida paremmin. Ehkäpä siis vuonna 2051 täyttäessäni 70 vuotta en jääkään eläkkeelle, vaan jatkan kansalaispalkan nostamista ja pysyn eri tehtävissä innostuksen ja jaksamisen mukaan. Lue lisää Sitran blogista…

By

Suomi tarvitsee puolueettomia ajatushautomoita

Helsingin Sanomat totesi pääkirjoituksessaan (4.6.2012), että suomalaiset ajatushautomot eivät ole kyenneet lunastamaan niihin kohdistuneita odotuksia. Nähdäkseni kaikkein suurin syy ajatushautomoiden merkityksen ja roolin hämärtymiseen on se keinotekoinen tapa, jolla Suomeen synnytettiin ajatushautomoita kuin tyhjästä.

Vuosina 2003–2007 toteutetun Valtioneuvoston kansalaisvaikuttamisen politiikkaohjelman yhtenä tuloksena päätettiin kannustaa puolueita eriyttämään toiminnastaan omia yksiköitä ajatushautomoiksi. Käytännössä vanha toiminta sai uuden nimen ja uutta tukirahaa, mutta sisältö pysyi entisellään. Todellinen ajatushautomohenki jäi vain kirjaimeksi.

Read More