By

Seminaaripuhujien biografiat

Gus O’Donnell

GusLordi Gus O’Donnell on liikkeenjohdon konsulttiyhtiö Frontier Economicsin hallituksen puheenjohtaja sekä vieraileva professori London School of Economicsissa ja University College Londonissa. O’Donnell toimi vuosina 2005 – 2011 Ison-Britannian pääministerin Cabinet Secretaryna, valtionhallinnon korkeimpana virkamiehenä. Sitä ennen hän työskenteli korkeana virkamiehenä Ison-Britannian valtiovarainministeriössä. Lisäksi hän on ollut Maailmanpankin ja Kansainvälisen valuuttarahaston hallitusten jäsen.

O’Donnell oli yksi David Cameronin hallituksen alaiseksi perustetun Behavioural Insight Team (BIT) -yksikön perustajista. Nykyään itsenäisesti toimiva BIT-yksikkö pyrkii käyttäytymistieteellisten interventioiden avulla parantamaan Ison-Britannian poliittista päätöksentekoa ja politiikkatoimenpiteiden toimivuutta.

O’Donnell opiskeli taloustieteitä Warwickin yliopistossa sekä Nuffield Collegessa Oxfordissa. Ennen uraansa virkamiehenä O’Donnell toimi luennoitsijana Glasgown yliopistossa. Viime aikoina hän on toiminut puheenjohtajana työryhmässä, joka julkaisi maaliskuussa 2014 vaikutusvaltaisen selvityksen Hyvinvoinnista ja politiikasta. Hänet aateloitiin vuonna 2005 ja vuonna 2012 hänestä tuli lordi O’Donnell, kun hänet kutsuttiin parlamentin ylähuoneen poliittisesti sitoutumattomaksi jäseneksi.

 

George Loewenstein

Loewenstein

Professori George Loewenstein on maailman johtavia käyttäytymis- ja neurotaloustieteilijöitä ja hänen katsotaan olevan yksi kyseisten tieteenalojen perustajista. Loewensteinilla on  Herbert A. Simon -professuuri Carnegie Mellon yliopistossa Yhdysvalloissa, minkä lisäksi hän on käyttäytymistaloustieteen osaston johtaja Leonard Davis Instituutissa Pennsylvanian yliopistossa. Loewenstein on julkaissut oli 200 vertaisarvioitua artikkelia sekä kirjoittanut tai editoinut kuusi kirjaa käyttäytymistaloustieteen sekä päätöksenteon aihepiireistä. Hän väitteli taloustieteen tohtoriksi vuonna 1985 Yalen yliopistosta.

Loewensteinin tutkimus keskittyy psykologian ja taloustieteen sovelluksiin. Hänen kiinnostuksen kohteitaan ovat päätöksenteko, neuvottelu, psykologia ja terveys, laki ja taloustiede, sopeutumisen psykologia, tunteiden rooli päätöksenteossa, uteliaisuuden psykologia sekä tilanteet, joissa ihmisten käyttäytyy kontrolloimattomasti, kuten impulsiivisissa väkivaltarikoksissa. Hänen viime aikainen tutkimuksensa on keskittynyt käyttäytymistaloustieteen soveltamiseen politiikassa erityisesti terveyden ja ilmastonmuutoksen saralla.

Kotisivu

 

Pelle Guldborg Hansen

Pelle-HansenPelle Guldborg Hansen on käyttäytymistieteiden tohtori, Tanskan Nudge-verkoston (Danish Nudging Network) puheenjohtaja sekä Etelä-Tanskan ja Roskilden yliopistojen The Initiative of Science, Society & Policy -yhteishankkeen johtaja. Hansen väitteli tohtoriksi Roskilden yliopistosta vuonna 2010. Siitä lähtien hän on työskennellyt arkielämän käyttäytymistaloustieteellisten sovellusten, etenkin niin sanottujen nudge-interventioiden parissa. Hansenin vuonna 2010 perustamaan ja johtamaan Nudge-verkostoon kuuluu yli 60 organisaatiota: julkishallinnon instituutioita, kuntia, yliopistoja, yrityksiä ja kansalaisjärjestöjä. Verkosto on osa Hansenin johtamaa iNudgeYou-ryhmää, joka pyrkii soveltavan käyttäytymistieteen keinoin kaventamaan ihmisten aikomusten ja toiminnan välistä kuilua. Tavoitteena on lisätä kansalaisten hyvinvointia, terveyttä ja kestävää kehitystä. Ryhmän toteuttamat projektit ovat liittyneet kansalaisten arkielämään roskaamisesta elintenluovutukseen ja verosäätelyyn.

Kotisivu

By

Tänk mukana SuomiAreenalla

Mutua, lobbausta vai faktoja – mihin politiikan teko perustuu? -paneelikeskustelu
Tiistaina 15.7. klo 10.30–11.45.
Kaupungintalon piha, SuomiAreena

Mukana keskustelemassa ovat Miltton Networksin johtava asiantuntija Jussi Kekkonen, Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen yhteydessä toimivan talouspolitiikan arviointineuvoston puheenjohtaja Roope Uusitalo sekä kansanedustajat Anni Sinnemäki (vihr.) ja Pirkko Ruohonen-Lerner (ps.). Keskustelua johtavat Tänkin toimitusjohtaja Markus Kanerva ja Tänk Fellow Ohto Kanninen.

Kiitos osallistuneille! Kuvia täpötäydestä tilaisuudesta voi vilkaista Tänkin Facebook-sivulta.

sa_logo_rgb

By

Tänk kutsuu: Seminaari käyttäytymistaloustieteen mahdollisuuksista politiikassa

Käyttäytymistieteelliseen näyttöön perustuva yhteiskuntapolitiikka Suomessa -seminaari
Torstaina 5.6. klo 13–17
Hanken Svenska handelshögskolanin juhlasalissa (Arkadiankatu 22, Helsinki)
Ennakkoilmoittautuminen

Yhteiskunnallisia ongelmia ratkaistaessa ihmisten oletetaan käyttäytyvän rationaalisesti, mikä usein kuitenkin johtaa politiikkatoimien epäonnistumiseen. Voisiko sen sijaan käyttäytymistieteellisen näytön soveltaminen yhteiskuntapolitiikan valmistelussa parantaa poliittisten toimien onnistumista? Kansainvälisiä esimerkkejä löytyy niin terveyden, energiankulutuksen kuin työllistymisen aloilta.

Read More

By

Tänkin näkemyksiä Valtioneuvoston tulevaisuusselonteosta

Ajatushautomo Tänk perehtyi hallituksen tulevaisuusselontekoon “Valtioneuvoston tulevaisuusselonteko: kestävällä kasvulla hyvinvointia”. Selonteossa on onnistuttu käsittelemään laaja kirjo pinnalla olevaa käsitteistöä, mutta tiivistetysti teoksessa ei juuri keskitytä uuden luomiseen, vaan vanhan ylläpitämiseen. Hallituksen visioima tulevaisuus on siis kuin tämä päivä, mutta kaikkea on hieman enemmän.

Selonteon lähestymistapa perustuu vanhaan näkemykseen talouden perusolettamuksista ja talouskasvun roolista hyvinvoinnin tuottamisessa ja tukemisessa. Esimerkiksi selonteon laatikossa 2.3 todetaan lyhyesti talouskasvun tärkeydestä, että ”historiassa ei ole esimerkkejä hyvinvoinnin säilymisestä talouskasvun romahdettua”. Hallitus unohtaa lähihistoriasta Japanin esimerkin. Japanissa henkilöä kohden laskettu bruttokansantuote (BKT) saavutti vasta vuonna 2011 vuoden 1995 tason. Hyvinvointi ei kuitenkaan romahtanut, sillä työttömyys pysyi koko jakson ajan alle 6 prosentissa. BKT on virtasuure, joka tarkoittaa vuoden tuotantoa. Pääoma on varantosuure, joka kasvaa joka vuosi aina entisen päälle. BKT:n kasvun pysähtyminen ei välttämättä tarkoita esimerkiksi pääoman määrän kasvun pysähtymistä.

Lisäksi degrowth-käsite on selonteossa määritelty tavalla, joka ei herätä sympatiaa tätä lähestymistapaa kohtaan. Sen sijaan että degrowth-liike pyrkisi tiettyyn talouden pienentymisen tahtiin, monet degrowth-ajattelijat ajavat hyvinvoinnin riippumattomuutta talouskasvusta. Tällainen tavoite on mahdollista toteuttaa vain pitkän aikavälin suunnittelulla ja kuuluisi juuri tulevaisuusselontekoon. Liian monen suomalaisen hyvinvointi on riippuvaista niinkin hauraasta asiasta kuin talouskasvu, johon hallitus pystyy hyvin rajallisesti vaikuttamaan nykyisessä avoimessa globaalitaloudessa.  Haluamme kysyä valtioneuvostolta samaa kuin Himasen työryhmältä: Onko arvokas elämä mahdollista ilman talouskasvua?

Talouskasvua pyritään Suomessa tuottamaan esimerkiksi miljardeilla yrityksille suunnatuilla tukieuroilla. Jos nämä tuet eivät tuota kasvua, Suomi velkaantuu entisestään. Suomi siis tehdään huomaamatta riippuvaiseksi ohjatusta kasvusta. Klassisesti talouskasvu on perustunut siihen, että valtio tuottaa ennustettavan toimintakentän, perusinfrastruktuurin, koulutetun väestön ja hyvät instituutiot. Yritykset puolestaan tuottavat innovaatiot ja markkinat ratkaisevat voittajat. Suomessa talouskasvuun takerrutaan niin vahvasti, että valtio alkaa valita voittajia ja toimintakenttä muuttuu vaikeaksi uudenlaiselle organisoitumiselle ja uusille ideoille. Valtio kun on jo valinnut mielitiettynsä ja muut sektorit jäävät maksumiehiksi.

Olisimme myös kaivanneet lisää ajatuksia poliittisen päätöksenteon uudistamisesta. Suomen soisi vuoteen 2030 mennessä yhdistävän päätöksenteon ja parhaan tutkimustiedon. Näyttöön perustuvan politiikan tekeminen on ollut viime vuosina aktiivisesti agendalla esimerkiksi Iso-Britanniassa. Tulokset ovat siellä kannustavia. Suomi voisi ottaa rohkeammin ja näkyvämmin mallia Iso-Britanniasta myös ihmisten hyvinvoinnin seuraamisessa hyvää vauhtia kehittyneillä mittareilla, jotka eivät perustu ainoastaan BKT:hen.

Mielestämme Suomen tulevaisuutta pitää ohjata voimakkaammin kuin mitä selonteko tekee. Ei kannata pyrkiä tilanteeseen, jossa Suomi on kuin tämä päivä, mutta kaikkea on hieman enemmän, sillä se ei ole mahdollista. Tulevaisuuden Suomi voi olla menestyvä ja tarjota kansalaisilleen arvokkaan elämän, mutta silloin sen on oltava erilainen kuin nyt.

By

Käyttäytymistiede politiikanteossa – tiivistelmä esityksestä

tiina_yleiso_IMGP3153

Ajatushautomo Tänkin ja Tulevaisuusvaliokunnan Innostunut yhteiskunta -jaoston tilaisuudessa tutustuttiin siihen, miten käyttäytymistieteen avulla voidaan tehdä toimivampaa politiikkaa. Tilaisuus oli myös lähtölaukaus Tänkin hankkeelle, jonka tavoitteena on edistää näyttöön perustuvan yhteiskuntapolitiikan tekemistä.

Käyttäytymistieteen soveltaminen yhteiskuntapolitiikassa perustuu ihmisten epäjohdonmukaiseen toimintaan, jota pystytään kuitenkin ennakoimaan. Olennaisena osana ovat satunnaistetut kenttäkokeet, joiden avulla erilaisten toimintamallien toimivuutta voidaan testata ja mitata ja näin saada pitävää näyttöä.

 

esityksen_kansi

Uusi näkökulma auttaisi päätöksentekijöitä paremmin ennakoimaan poliittisten toimenpiteiden, kuten uusien lakien, seurauksia. Käyttäytymistieteeseen perustuva lähestymistapa olisi yksi lisätyökalu nykyisten politiikan teon välineiden rinnalle. Sen yhtenä etuna on valinnanvapauden säilyttäminen – toisin on, kun ihmisten toimintaan vaikutetaan sääntelyllä ja veroilla.

Tilaisuus saa jatkoa Tänkin 5.6. järjestämässä seminaarissa, jossa käyttäytymistaloustieteen kansainväliset huiput kertovat omista näkemyksistään ja mahdollisista sovellutuksista Suomeen. Tutustu Tänkin esitykseen. 

 

Kokeileva lähestymistapa sai kansanedustajilta kannatusta

Tänkin avausta olivat kommentoimassa kansanedustajat Päivi Lipponen (sd), Mikael Jungner (sd) ja Harri Jaskari (kok).

jungner_IMGP3178

Tulevaisuusvaliokunnan puheenjohtaja Päivi Lipponen uskoi, että kokeilukulttuuri tulee Suomessa lähtemään kunnolla liikkeelle myös hallituksen vastavalmistuneen tulevaisuusselonteon myötä ja käyttäytymistieteellisen näkökulman soveltaminen sopisi ajatusmaailmaan hyvin.

Mikael Jungner näki politiikan ongelmien taustalla viime vuosisadalla syntyneiden aatesuuntausten jumittumisen teoreettiseen keskusteluun, joka ei vastaa nykyajan ongelmiin. Hänen arvionsa mukaan 95 % energiasta tulisi laittaa konkreettisissa tilanteissa ratkaisujen testaamiseen ja tulosten analysointiin.

 

Harri Jaskari piti entisenä tutkijana tutkimuksen mukaan ottamista päätöksenteossa erityisen tärkeänä ja hänen mielestään käyttäytymistaloustieteen mahdollisuuksia kannattaisi heti pilotoida. Jaskari esitti kolme mahdollista kohdetta: alkoholipolitiikka; yrittäjyys ja siihen liittyvä tappiokammo sekä energiakysymykset, etenkin säästämisen ja kulutuksen osalta.

kaikki_puhujat_2_IMGP3224

Yleisön joukosta nousi kysymys käyttäytymistieteen soveltamisen suhteesta demokratiaan ja tasa-arvoon. Lisäksi tutkijoiden näkökulmasta tuotiin esille käytännön ongelmia; Suomessa tehdään jo erilaisia käytännön kokeiluja, mutta usein ne eivät täytä satunnaisten interventioiden tunnusmerkkejä tai eivät johda uusien toimintatapojen käyttöönottoon. Käyttäytymistieteissä myös vaikuttavien mekanismien tutkiminen on haastavampaan kuin pelkkien ilmiöiden ennustaminen. Sitran johtava asiantuntija Timo Hämäläinen nosti myös esille perinteisen kansanvalistuksen riittämättömyyden. Niiden korvaajana ja täydentäjänä hän korosti elämänhallintataitojen merkitystä, joita Tänk on aiemmin tutkimuksessaan käsitellyt.

By

Käyttäytymistiede politiikan teon välineenä – oppeja maailmalta

Torstaina 6.3. klo 10.30 – 11.30.
Eduskunnan kansalaisinfossa, Arkadiankatu 3 (Pikkuparlamentti) – tilaisuus on kaikille avoin.
Järjestäjänä ajatushautomo Tänk ja Eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan Innostunut yhteiskunta -jaos.

Monen yhteiskunnallisen ongelman ytimessä on kansalainen, joka ei aina toimi omaa hyvinvointiaan edistäen. Psykologinen tutkimus osoittaa, etteivät kansalaiset ole niin rationaalisia päätöksentekijöitä kuin aiemmin on haluttu uskoa. Monien politiikkatoimien epäonnistumisen takana onkin käyttäytymistieteelliseen näytön puuttuminen valmisteluprosessista.

Tiina Likki (VTT) ja Markus Kanerva (VTM) ajatushautomo Tänkistä kertovat kansalaisinfossa järjestettävässä tilaisuudessa, kuinka käyttäytymistieteellisten tutkimustulosten avulla voidaan vaikuttaa ihmisten toimintaan ja siten edistää yhteiskunnan hyvinvointia. Onnistuneita toimenpiteitä niin terveyden, energiankulutuksen kuin työllistymisen parista löytyy ympäri maailmaa, mutta erityisesti Iso-Britannian Behavioral Insights Teamin toiminta tarjoaa mielenkiintoisia oppeja.

Tänkin esitystä kommentoivat kansanedustajat Harri Jaskari (kok), Mikael Jungner (sd) ja Päivi Lipponen (sd). Tilaisuuden jälkeen on mahdollisuus jäädä keskustelemaan ja kyselemään aiheesta. Kansalaisinfon tilaisuus on kaikille avoin, mutta toivomme silti ennakkoilmoittautumista oheisen linkin kautta – ilmoittautuminen.

“Käyttäytymistiede politiikan teon välineenä – oppeja maailmalta” -tilaisuus on avaus Tänkin laajemmalle hankkeelle, jonka tarkoituksena on edistää näyttöön perustuvan yhteiskuntapolitiikan tekemistä Suomessa. Osana hanketta Tänk järjestää torstaina 5. kesäkuuta 2014 seminaarin, johon on lupautunut puhumaan alan kansainvälisiä huippunimiä. Lisäksi Tänk tulee järjestämään työpajoja suomalaisille toimijoille ja vaikuttajille syksyllä 2014.

Tervetuloa!

Näin löydät perille:

kansalaisinfo_sijainti

By

Liberan perustilimallissa unohtuu ihmisten käyttäytyminen

Libera on rohkeasti tarttunut tunteita herättävään aiheeseen – sosiaaliturvan kokonaisvaltaiseen uudistamiseen – ja esitellyt oman ehdotuksensa ratkaisuksi eli perustilimallin. Sillä on joitakin samankaltaisia ominaisuuksia kuin perustulolla, jota Libera tosin pitää vääränä lääkkeenä oikeaan diagnoosiin. Perustili korostaa yksilön mahdollisuuksia yhdistää sosiaaliturva joustavasti työntekoon. Lisäksi lainapohjaisena järjestelmänä se vaikeuttaisi pelkällä yhteiskunnan tuella elämistä.

Rohkea oletus ihmisistä päätöksentekijöinä

Viime vuosina käyttäytymistaloustiede on haastanut vallitsevan näkemyksen ihmisestä rationaalisena päätöksentekijä. Kritiikin mukaan ihmiset rikkovat rationaalisen päätöksentekijän ominaisuuksia säännöllisesti (1). Perustilimalli rakentuu siis jossakin määrin vanhentuneen näkemyksen pohjalle, kun se ”lähtee ajatuksesta, että suurin osa ihmisistä kykenee toimi-maan rationaalisesti”. Raportin mukaan perustilin periaate toimisi nykyisen sosiaaliturvamallin mukaisesti myös tapauksissa, joissa rationaalisen toimijan oletus ei pidä. Raportti ei kuitenkaan kerro tarkemmin, miten tämä tapahtuu.  Read More

By

Talousjärjestelmä oirehtii

Mikko Forss ja Ohto Kanninen / 28.11.2013 / Julkaistu Sitran blogissa

Talousjärjestelmän korjaaminen edellyttää ihmiskuvan muutosta

Mikroblogipalvelu Twitter listautui New Yorkin pörssiin marraskuun alussa. Markkinoilla kuitenkin käytiin kauppaa yhtiön osakkeella jo kuukautta aiemmin. Tai ei aivan, sillä markkinat sekoittivat Twitterin etukäteen julkaistun kaupankäyntitunnuksen (TWTR) konkurssikypsän elektroniikkajälleenmyyjä Tweeterin tunnukseen (TWTRQ). Seurauksena Tweeterin osakkeen arvo nousi 1500% päivän aikana. 

Lokakuussa markkinoilla oli hinnoitteluvaikeuksia muuallakin New Yorkissa. Keskuspuistossa sijaitseva koju myi taiteilija Banksyn alkuperäisiä teoksia muutaman kymmenen dollarin hintaan. Päivän aikana kolme ihmistä osti teoksia yhteishintaan $420. Taidehuutokaupoissa jokainen myynnissä ollut teos olisi ollut kymmenien tuhansien dollareiden arvoinen.
Lue lisää Sitran blogista…

By

Tänkin viisi kommenttia ja kysymystä Himaselle ja Castellsille

Tänk Fellow Ohto Kanninen osallistui torstaina 7.11.2013 filosofi Pekka Himasen johtaman kansainvälisen tutkimushankkeen “Kestävän kasvun malli” -loppuraportin julkistustilaisuuteen kommentaattorina. Ohton kysymykset:

1. Käyttäytymistaloustieteellinen ajattelu

Viime aikoina taloustieteessä on tehty edistysaskelia käyttäytymistieteellisen lähestymisen kanssa. Käyttäytymistaloustieteessä tutkitaan ihmisen psykologisten ominaisuuksien vaikutusta käyttäytymiseen. Viimeisten reilun kymmenen vuoden aikana useampi Nobel on jaettu käyttäytymistaloustieteilijöille.  Näistä mm. Robert Shillerin ja Daniel Kahnemanin tutkimuksiin perustuen ymmärretään paljon paremmin niin mikrotason kuin makrotasonkin ilmiöitä. Väitämmekin, että tämä on taloustieteen merkittävimpiä edistyksiä viime vuosina.

Makrotasolla kehitys on ollut hidasta ja epätasaista, mutta kuplien ja suhdanteiden ymmärtämiseen on olemassa jatkuvasti paremmat työkalut ja enemmän aineistoa. Mikrotasolla käyttäytymistaloustieteellinen lähestyminen yhdistettynä kokeellisten tutkimusasetelmien käyttöön on sen sijaan jo tuottanut mielenkiintoisia tuloksia esim. Isossa-Britanniassa Behavioural Insights Teamin (BIT) muodossa. BIT:n tavoite on ollut tuottaa 10-kertaisesti oman budjettinsa verran säästöjä. Eräässä katsauksessa todettiin kuitenkin, että tämä on onnistunut 22-kertaisesti. Vastaavia yksiköitä ollaan perustamassa useimpiin länsimaihin. Suomenkin kannattaisi omaa etuaan ajatellen tällainen lähestyminen omaksua osaksi julkista politiikkaa.

Miksi käyttäytymistieteelliseen politiikkaan liittyvä keskustelu puuttuu raportistanne kokonaan, vaikka kestävyysvaje on esillä tärkeänä ongelmana? Minkälaisessa asemassa käyttäytymistieteellinen lähestyminen on teidän ajattelussanne?

Read More

By

Tulevaisuuden hyvinvointipolitiikka panostaa elämänhallintaan

Mikä yhdistää stressittömyyttä, fyysistä ja henkistä terveyttä ja riittävää toimeentuloa? Se, että suomalaiset pitävät niitä tärkeinä hyvinvoinnin elementteinä sekä se, että arkielämässä ne toteutuvat huonosti. Miksi ihmiset eivät pysty saavuttamaan näitä tärkeimpinä pitämiään yksinkertaisia asioita? Yksi keskeinen syy on heikko elämänhallinta, joka on myös ylempien sosiaaliluokkien ongelma.

Suomalaiset ovat keskimäärin vauraampia kuin koskaan ennen ja heillä on aiempaa enemmän vaihtoehtoja elämässään. Tästä huolimatta moni ei kuitenkaan koe elävänsä aidosti haluamallaan tavalla ja tekevänsä haluamiaan asioita. Monimutkaistuneessa maailmassa on entistä vaikeampi tehdä valintoja, mikä korostaa elämänhallinnan merkitystä hyvinvoinnille.

Määrittelemme elämänhallinnan itsetuntemukseen perustuvaksi kyvyksi asettaa tavoitteita ja saavuttaa niitä. Se koostuu oman elämän ja pyrkimysten arvioinnista, toiminnan suunnittelusta ja kyvystä saavuttaa päämääriä.

Ajatushautomo Tänk keräsi tuhannen vastaajan kyselytutkimusaineiston tutkiakseen suomalaisten elämänhallintaa ja hyvinvointia. Tulos oli selkeä: elämänhallinta selitti keskeisesti ihmisten kykyä saavuttaa haluamiaan asioita, mikä puolestaan oli voimakkaasti yhteydessä koettuun hyvinvointiin. Tavoitteiden saavuttamista lisäsivät myös kokemus turvatusta taloudellisesta tilanteesta ja sosiaalinen tuki. Elämänhallintaa suoraan puolestaan tukivat sosiaaliset verkostot ja mahdollisuus keskustella omista ajatuksista ja tunteista.

Elämänhallinnan korostaminen ei merkitse vastuun sälyttämistä kokonaan yksilön harteille. Sen puute on monilta osin yhteiskunnallinen ja rakenteellinen ongelma, jota voidaan tukea monin politiikan keinoin. Elämänhallinnan tukeminen täydentääkin perinteistä suomalaista hyvinvointivaltiota, jonka ytimessä on yhteiskunnan vakauden ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden saavuttaminen tuloeroja tasaavan yhteiskuntapolitiikan keinoin. Samalla on muistettava, ettei elämänhallinnan lisääminen yksinään ratkaise esimerkiksi syrjäytymiseen tai taloudelliseen eriarvoisuuteen liittyviä ongelmia.

Elämänhallinnan politiikkaa voi ajatella ihmisten omia, tietoisia valintoja tukevana politiikkana. Esimerkiksi Iso-Britanniassa on viime vuosina saavutettu merkittäviä käyttäytymismuutoksia niin sanotulla aktiivisella nudge-politiikalla, joka ei perustu pakkoon tai taloudellisiin kannustimiin. Tällainen politiikka hyödyntää käyttäytymistieteellistä ymmärrystä ihmisten päätöksenteosta ja pyrkii kannustamaan hyvinvointia lisääviä valintoja. Tulokset ovat olleet vakuuttavia.

Keskittyminen elämänhallintaan voi radikaalisti muuttaa politiikan tavoitteita. Ilman itsenäistä rahapolitiikkaa toimivan pienen avotalouden on yhä vaikeampaa vaikuttaa kasvulukuihin globaalissa maailmantaloudessa. Kansalaisten elämänhallinnan kehittäminen puolestaan on konkreettinen, paikallisella ja kansallisella toteutettavissa oleva tavoite. Sillä on myös useita yhteiskunnallisia hyötyjä, kuten säästöt sosiaali- ja terveysmenoissa.
Yksilön kannalta kohentuneen elämänhallinnan merkittävin hyöty on hyvinvoinnin lisääntyminen. Hyvä elämänhallinta tekee elämästä merkityksellisestä. Se myös auttaa myös ennaltaehkäisemään kriisejä ja toisaalta luo kriisikestävyyttä. Tarvitsemmekin kestävän talouden ja kestävän kehityksen rinnalle ”kestävän yksilön”.

Mikko Forss
Tutkimusjohtaja

Tiina Likki
Vaikuttamistyön johtaja

(Tekstia tarjottua vieraskynänä suomalaisiin medioihin kesällä 2013)